Vähän erilainen itsenäisyyspäivä

Kappas, taas on viikko vierähtänyt ohi aivan huomaaatta. Blogipäivityksiä ei oikein ole kuulunut, mutta eipä täällä nyt mitään mielettömiä ole tapahtunutkaan.

Viime lauantaina, elokuun ensimmäisenä, Sveitsissä tosiaan vietettiin itsenäisyyspäivää (vai pitäisikö sanoa kansallispäivää?). Kaukana oli Suomen vakavamielinen isänmaanjuhla sinivalkokynttilöineen ja linnanjuhlineen - oikeastaan ilta tuntui sekoitukselta perinteistä juhannusta ja uuttavuotta, joskin toki hieman suomalaismenoa rauhallisemmin.

Isovanhempien parvekkeella.

Perheen äidin vanhemmilla syödyn grilli-illallisen jälkeen suunnistimme kohti tuttua järvenrantamökkeröä, jossa iltaa vietti meidän lisäksemme myös muita sukulaisia ja yllättäen irlantilaisia perhetuttuja - pikkupojan eno kun sattuu olemaan naimisissa irlantilaisnaisen kanssa. Oli yllättävän helpottavaa, kun en kerrankaan ollut itse se, joka osaa saksaa vähiten. Muutenkin oli mukavaa puhella englantia äidinkielenään englantia puhuvien kanssa. Tämän perheen kummatkin vanhemmat osaavat onnekseni kieltä varsin hyvin, mutta silti minulla on aina toisinaan tunne, että tämäkin keskustelu minun pitäisi osata käydä saksaksi, enkä tietenkään osaa.

Oli oikeastaan aika hauska sattuma, että molemmat perhetutut sattuivat olemaan ammatiltaan historianopettajia. Enpä olisi aivan heti arvannut, että vietän Sveitsin itsenäisyyspäivää selostamalla Suomen historiaa irlantilaisille, mutta niin siinä vain kummasti kävi, ja minulla ainakin oli hauska ilta.

Hämärän tullen joka puolella alkoi paukkua ilotulituksia, ja vastarannan kukkuloille sytyteltiin kokkoja. Kävelimme niemelle, josta näkyi sopivasti joka suuntaan, ja olisin voinut katsella näkymiä vaikka koko yön. Sveitsiläisilotulitukset voittavat suomalaiset ainakin näyttävyydessään täysin, joskin turvallisuusseikoissa täällä luultavasti jäädään toiseksi. Suojalasit, sytytystikut ja turvaväli näyttivät olevan tuntematon käsite, mutta toisaalta niin olivat myös suomalaiset juomatavat, joten en mene vannomaan voittajaa.

Melkein kuin omalta mökiltä! Kuvat muuten edelleenkin saa isommiksi klikkaamalla.

Muuten viikko on sujunut melko tavalliseen tapaan. Olen katsellut pikkupojan perään, imuroinut lattioita ja viettänyt illat koneella. Hellettä on riittänyt, ja eilen kävin pulahtamassa ja paistattelemassa paikallisella uimalalla. En tiedä, jäikö minulle lopulta Italiasta kummoistakaan rusketusta, mutta ainakaan en enää pala aivan käden käänteessä.

Keskiviikkona pyörähdin Zürichissa, enkä kerrankaan joutunut kiertelemään kauppoja yksikseni! Tapasin toisen Sveitsissä kesäaupairina olevan suomalaistytön, ja oli kyllä mukava jakaa kuulumisia ja nähdä välillä muutakin kuin perhettä. Kiitos vielä seuralaiselle!

Tuliaisiakin koetin kovasti löytää, mutta metsästys jäi vielä toistaiseksi hieman kesken. On tässä kuitenkin vielä aikaa, älkää huolestuko! En minä unohda.

Tänään kävimme jälleen järvellä, ja purjeveneitä katsellessani tulin ajatelleeksi, etten välttämättä näe niitä enää kovinkaan monta kertaa. Takaisin tullessamme ajelimme vihreiden peltojen, pikkukylien ja lehmälaumojen ohi, ja mietin, ovatko Suomen pellot tähän aikaan jo keltaisia. En muista.

Parin viikon päästä lennän kesästä syksyyn.