Kieli solmussa

Kolmas päivä Sveitsissä takana, ja kaikki sujuu edelleen hienosti. Eilen alkoivat varsinaiset työt - kaksi ensimmäistä päivää olivat lähinnä totuttelua - mutta tämä tuntuu silti aivan muulta kuin työnteolta. Olen imuroinut, siistinyt paikkoja ja käynyt pikkupojan kanssa leikkipuistossa sekä leikkinyt kauppaa ja rakennellut legoista, mutta mitään sellaista ei vielä ole tullut vastaan, mitä en tekisi mielelläni.

Oikeastaan ainoa ongelma on edelleen saksan kieli. Huomaan omassa puheessani jatkuvasti selviä virheitä, ja tietysti aivan liian kauan jälkeenpäin. Se vielä menettelisi, jos kysymys olisi pelkästään artikkelien taivutuksista, mutta minun puheessani kaikki sanat menevät aivan ristiin rastiin ja väärinpäin. Eilen tiedustelin muina miehinä pojalta, "Hast du redan gegessen?". Tarkoitus oli siis kysyä, oliko tämä jo syönyt, mutta vasta myöhemmin tajusin, mistä pojan ihmettely kysymystäni kohtaan johtui: redan onkin ruotsia, oikea sana olisi tietysti ollut schon.



Lisäksi huomasin tässä hetki sitten, että olen kolmen päivän ajan käyttänyt sanaa nau, kun olen halunnut sanoa nyt. Tarkemmin ajatellen sana ei taida olla saksaa alkuunkaan, jetztistä minun olisi pitänyt puhua. Ja totta kai menin heti sinuttelemaan perheen isoisää, vaikka teitittely olisi epäilemättä ollut paikallaan. Muutenkin persoonapronominit ovat mitä milloinkin: englannin perusteella viittaan sanalla du sekä "sinuun" että "teihin", mutta eihän se kelpaa kuin ensimmäiseen. "Te" kun sattuu olemaan ihr, mutta eipä mokoma sivuseikka tieten minun päähäni mahdu.

Kylällä liikkuessa huomaa kyllä, että saksalle olisi käyttöä. Olen itse melko tykästynyt keskieurooppalaiseen tapaan tervehtiä naapureita, ohikulkijoita ja ketä milloinkin, ja kaikki meneekin ihan hyvin niin kauan kuin hallo riittää. Ongelmia tulee kuitenkin siinä vaiheessa, kun joku uskaltaakin kysyä tai todeta jotain tuota monimutkaisempaa. Ei siinä auta muuta kuin hymyillä, kohautella hartioita, myönnellä ja ja, vaikkei tajuaisikaan, tai todeta suoraan, että saksa ei ole aivan parhaalla tolallaan. Toissapäivänä kassaneiti koetti kovasti selitellä jotain, ja eilen pikkupojat tulivat kysymään neuvoa kioskilla, mutta kummallakaan kerralla en saanut minkäänlaista käsitystä siitä, mistä oikeastaan olikaan kyse.



Tämä aamu on ollut aivan upea. Iltapäiväksi on tosiaan luvattu liki kolmeakymmentä astetta, ja jo yhdeksän maissa ulkona oli taatusti yli 20 astetta lämmintä. Aamupala katettiin terassille ja aurinko lämmitti selkää, kun söin täysjyväcroissantteja kirsikkahillolla. Lisäksi hörpin tuoremehua ja cappuccinoa, ja vaikka en varsinaisesti mikään kahvin ystävä olekaan, aamiainen sopi täydellisesti tuohon hetkeen. Kävin lisäksi pyörähtämässä paikallisessa postissa, toivottavasti eräs kirje päätyy perille enemmin tai myöhemmin :)

Aurinkorasvaa tulee oletettavasti kulumaan melkoisia määriä, olen nimittäin vielä tällä hetkellä täysin valkoinen ja muutenkin herkkä palamaan. Kaduilla kuljeskellessani tunnen selvästi tulevani vähän vähemmän aurinkoiselta seudulta: jokainen vastaantulija on aivan ruskeaksi paahtunut, minä surkean kalpea. En onneksi silti punainen, ainakaan vielä.

Muutenkin ihmiset ovat täällä selvästi tummaverisempiä. Ruskeat silmät ovat yleisempiä kuin siniset, enkä vielä ole kohdannut juuri ketään muuta luonnostaan blondia. Vaaleita hiuksia kyllä näkee, mutta tumma juurikasvu, mustat kulmakasvat tai yleisestikin kasvonpiirteet paljastavat yleensä vaaleuden väripurkin aikaansaannokseksi.

Nyt taidan kuitenkin jatkaa matkaa koneelta terassille, tänään on aivan liian hieno sää sisällä istuskeluun. Tschüss!

Kuvat täältä ja täältä.