Heräteostoksia ja palaneita ruumiinosia

Tämä paikka se aina vain jaksaa yllättää. Kuvittelin kalunneeni paikalliset pääkadut parin viikon aikana läpi jo moneen kertaan, mutta enpä sittenkään. Lauantaina kiertelin kylää ympäriinsä ilman sen suurempia suunnitelmia, ja yhtäkkiä huomasin, että täällähän on kauppakeskus! Ihan sellainen kunnollinen, ei mikään K-kauppa-kampaamo-Alko -yhdistelmä kuten kotipuolessa. En kyllä tajua, miten olin voinut missata sen aiemmin; oli kirjakauppaa, matkamuistomyymälää, kosmetiikkaputiikkia, kenkä- ja vaatekauppaa ja vaikka mitä. Sitäkään en tajua, miten näin pienellä paikkakunnalla voi pysyä pystyssä niin paljon erilaisia liikkeitä, mutta eipä tässä tietysti valittamistakaan ole!

Alennusmyynnit houkuttelivat kovasti, mutta onnistuin hillitsemään itseni melko hyvin. Ostoshaluja rajoittaa kummasti se seikka, että matkalaukku oli ylipainoinen jo lähtiessä, ja voin vain aavistella, kuinka täynnä se tuleekaan olemaan takaisin tullessa. Yhteen pieneen laukkuun satuin kyllä iskemään silmäni, ja vaikka minulla ehkä onkin aika monta jo ennestään, puolustelin itselleni sen hankkimista seitsemän euron hinnalla ja sillä, ettei minulla ole vielä ainuttakaan valkoista veskaa. No, nyt on!


Sunnuntaitakaan ei tarvinut aivan toimettomana viettää. Kuten juuri olin enteillyt, säät muuttuivat parempaan suuntaan. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja lämpöä oli enemmänkin kuin olisi tarpeen ollut. Suuntasimme perheen isän ja pikkupojan kanssa lähistöllä sijaitsevalle 800 vuotta vanhalle linnalle - kuten sivumennen sanoen aika moni muukin sinä päivänä. Ihan mielenkiintoista oli, ja minä olisin kyllä viihtynyt kauemminkin, mutta 6-vuotiaalla pikkupojalla ei luonnollisesti ollut ihan yhtä syvää kiintymystä paikan historiallisia detaljeja kohtaan. Linnaa oli uudistettu melko rajulla kädellä, enkä ollu aivan varma, mitä pitäisi ajatella siitä, että yksi jos toinenkin huone oli täynnä tietokoneita ja pleikkareita. Lapset pelaamaan ja itse kiertelemään, kaipa se niinkin käy. Tässä muutamia otoksia paikan päältä.






Kävimme myös pyörähtämässä järvenrantamökillä, josta kerroin tässä merkinnässä. Pyörähtämässä siksi, että mökin avaimet olivat sattuneet jäämään matkasta. Ei se mitään, jäimme viereiseen kahvilaan syömään mahtavia jäätelöannoksia ja katselemaan järvellä viipottavia purjeveneitä. Ihan hyvä ratkaisu, jos minulta kysytään.

Mökin terassilla aiemmalla reissulla kuvattua.

Olen muuten edelleen varsin hämmentynyt siitä, että täällä jokaisen vesialueen lähellä kipittelee leipää kerjäävien sorsien lisäksi myös leipää kerjääviä joutsenia. Kotona joutsenten näkeminen on aina jotenkin erikoinen juttu - aina muistetaan mainita, jos on huomannut yli lentävän joutsenparven tai nähnyt lintuja läheisellä suolla. Etelä-Suomessa pullajoutsenia ilmeisesti esiintyy, mutta pohjoisempana asuvana olen aina mieltänyt joutsenet uljaiksi villieläimiksi, en ihmisiä ahdisteleviksi citylinnuiksi.


Helteet eivät suinkaan päättyneet vielä sunnuntaihin - oikeastaan koko täksi viikoksi on luvattu 25:n yli meneviä lukemia. Maanantaina vietän yleensä vapaapäivää, sillä pikkupoika menee lastentarhasta suoraan isovanhempiensa luokse, joten päätin ottaa auringosta kaiken irti ja suuntasin kylän ulkouimalaan. Oli ihanaa makoilla auringossa ja kuunnella hyvää musiikkia, kävinpä polskimassakin. En tosin voinut olla ajattelematta, että vielä hienompaa se olisi ollut kavereiden seurassa, mutta minkäs teet, kun vähän kaukana ovat.

Reissulla oli varsin arvattavat seuraukset: poltin itseni, ja tällä kertaa varsin tehokkaasti. Edellisten helteiden aikaan en ruskettunut tippaakaan, niin kovasti olin aurinkorasvaa itseeni valellut, ja nyt tietenkin ajattelin, että vähän vähemmänkin saattaisi riittää. Tulos: kokovartalotomaatti. Tällä hetkellä varsinkin olkapäitä kirvelee melko lailla, ja nahanvaihto on epäilemättä edessä, mutta jospa tämä vielä rusketukseksi muuttuisi.

Lämpöä piisaa.

Tämä päivä on sujunut aika arkisesti, olen siivoillut ja vienyt pikkupoikaa liikuntahallille. Lisäksi olen koettanut pitää silmällä tätä ja tämän kaveria, jotka ovat yhdessä melkoinen parivaljakko. En tiedä, mikä siinä on, mutta kaveriseura saa pojan heti aivan toiseksi ihmiseksi, vaikka yksinään hän on mitä helpoin vahdittava. Päivän paras leikki: täyden, avaamattoman mineraalivesipullon tökkiminen veitsellä. Voin kertoa, että lattialuutulle oli tuon jälkeen käyttöä.

Pojan ollessa liikuntatunnilla poikkesin pikaisesti keskustaan, josta olin eilen bongannut mukavan näköiset kengät. Tällaisilla keleillä on kauhea ajatuskin pitää jalassa jotain muuta kuin sandaaleja, ja ainoat omani ovat viime kesänä Englannista ostetut parin euron läpyskät. Ihan mukavat kotioloissa, mutta eivät erityisen edustavat eivätkä kovinkaan hyvät pitkien matkojen kävelemiseen. Tällaiset löysin tilalle:


Nämä vanhat jäänevät nyt ihan vain kotikengiksi. Täällähän tosiaan pidetään kenkiä sisällä, kuten melkein kaikkialla muuallakin maailmassa, mutta olen jo omalla tavallani tottunut tapaan. Edellisen kesän kolmen viikon Englannissa asusteluun verrattuna selvä parannus on se, että kengillä ei sentään tarvitse tepastella kokolattiamatolla, vaan ihan vain puu- tai kivilattialla. Ja voi täällä kyllä sukillakin mennä, jos siltä tuntuu.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän nyt tältä erää. Viikonloppu lähestyy jo, olen niin innoissani! Ja huomenna tulee muuten kolmas viikko täällä täyteen, vaikkei yhtään tunnu, että olisin täällä niin kauan jo ollut. Italiaankin enää alle pari viikkoa... mutta siitä lisää toisella kertaa. Nyt lähden nukkumaan eli todennäköisesti unohdun kukkumaan koneelle pikkutunneille asti.